V***tuksessa piilee suuri

käyttämätön voimavara.

Timo Muhonen, 1.12.2019

Vain yksi kymmenestä suomalaisesta on innostunut ja sitoutunut työhönsä.

Suomi komeilee monissa kansainvälisissä vertailuissa maailman kärjessä. Marraskuun lopussa uutisoitiin meidän olevan maailman onnellisin maa jo toista kertaa peräkkäin. Myös työn viitekehyksessä meillä on moni asia hyvin. Helsinki esimerkiksi valittiin parhaaksi kaupungiksi 40 houkuttelevan kaupungin joukosta Work-Life balance -indeksillä mitattaessa.

Mielenkiintoinen ristiriita onnellisuutemme ja maailman parhaiden työskentelyolosuhteiden kanssa on sillä, että emme ole innostuneita työmme sisällöstä. Meitä ei todellakaan innosta se mitä teemme työksemme. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että asia on melkeinpä päinvastoin.

Suomi sijaluvulla sata ja jotain.

Gallup julkaisee joka toinen vuosi "State of the Global Workplace" -tutkimuksen. Viimeisimmässä raportissa kartoitettiin reilun 150 maan tilaa suhteessa engagementtiin. Suomi löytyy tuon raportin sijaluvulta 106. Suomalaiselta työpaikalta löytyy keskimäärin vain 12% innostuneita ja sitoutuneita (engaged) työntekijöitä.

Tutkimuksen tulos tarkoittaa karkeasti sitä, että yhtä innostunutta ja sitoutunutta kohden työpaikalta löytyy yhdeksän sellaista henkilöä, jotka olisivat mieluummin töissä jossain muualla. Kahdeksan suhtautuu tilanteeseen välinpitämättömästi, "Mä oon vaan töissä täällä" -asenteella ja yksi niin tyytymätön, että hän tekee tyytymättömyytensä näkyväksi ja kuuluvaksi. Kuulostaako tutulta?

Voi toki miettiä, piileekö tässä itseasiassa onnellisuutemme syvin olemus? Ehkä se, ettemme välitä niin hurjasti työstämme, emmekä ole yhteiskunnassamme siitä riippuvaisia, mahdollistaa meille maailman parhaan onnellisuuden kokemuksen? Mitä väliä sillä on, jos duunit ei nappaa?

Innostuksella on positiivinen yhteys BKT:hen.

Jos vertaamme maamme tilaa engagementin suhteen muihin pohjoismaihin, olemme selkeästi perän pitäjiä. Ensimmäisenä edellämme on Ruotsi (14%), sitten Tanska (16%) ja viimein Norja. Norja on koko Länsi-Euroopan ykkönen, engagementin asteen ollessa siellä 17%. Jos tarkastelee pelkkiä prosenttilukuja, niin erot eivät näytä kovin dramaattisilta.

Maamme kuitenkin asettuvat sattumoisin samaan järjestykseen, kun mittarina on kansantuote per tehty työtunti tai kansantuote per capita. Engagement ja BKT siis korreloivat positiivisesti keskenään, kun verrataan Pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia toisiinsa. Tietenkään korrelaatio ei kerro syy-seuraussuhteista, mutta on tuo positiivinen yhteys vähintään mielenkiintoinen. Engagement vaikuttaa olevan tuottoisaa?

Me suomalaiset teemme OECD:n tilastojen mukaan jo nyt eniten työtunteja pohjoismaissa. Meillä on taakkanamme pohjoismaiden suurin työttömyys, heikoin huoltosuhde ja kannattamattomimmat työtunnit. Kun engagementin suhdetta kansantuotteeseen pohtii, niin tulee mieleen, että ehkä meidän työmarkkinoidemme lukkoa ei avatakaan lisäämällä muutaman minuutin verran pituutta jokaiseen työpäivään?

Voisiko sen sijaan ratkaisu piillä siinä,että engagementin kasvaessa kehittyisi enemmän innovaatioita ja saisimme sitä kautta nostettua tekemämme työn tuottavuutta, joka puolestaan nostaisi kansantuotettamme?

Engagementin noususta seuraa parempi taloudellinen tulos yritykselle.

Ainakin yksittäisten yritysten kohdalla taloudellinen tulos ja engagement kulkevat käsi kädessä. Gallup kertoi viimeisimmässä "State of the Global Workplace" -raportissaan, että yksittäisten yritysten sisällä eniten engagementtiä omaavat tiimit päihittivät heikommin pärjäävät tiimit asiakastyytyväisyydessä, myynnissä, tuottavuudessa ja kannattavuudessa.

Vastaavasti näissä tiimeissä syntyi säästöjä muun muassa vähäisemmistä poissaoloista ja pienemmästä vaihtuvuudesta. Enemmän engagementtia omaavissa tiimeissä sattui myös vähemmän onnettomuuksia ja työn laatu oli korkeampaa.

Jos on onnellinen isomman osan ajasta, eikö silloin ole onnellisempi?

Minun mielestäni tässä on kohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Engagementin kokemukseen liittyy olennaisena kaksi komponenttia. Suunta ja energia. Energia-komponentti tarkoittaa innostusta.

Innostus liittyy myös onnellisuuteen. Kun on innostunut siitä mitä tekee, on noina tekemisen hetkinä onnellisempi. Jos innostuksen hetkiä on suhteessa enemmän kuin vähemmän, on ihminen isomman osa ajastaan onnellinen. Hän on siis onnellisempi. Näin toimii onnellisuuden matematiikka :-)

Ja kun samaan aikaan, toiseen suuntaan engagement parantaa työn tuottavuutta tiimeissä, johtaa se parempaan tulokseen yrityksissä ja kun tätä toistetaan tiimistä toiseen ja yrityksestä seuraavaan, kehittyy koko kansatalouden tuottavuus.

Eikö tällaiseen positiiviseen kierteeseen kannattaisi jo tarttua?

TAKAISIN HAJATELMIIN

Jätä yhteystietosi ja sovitaan tapaaminen